Agility

Kirjoittaja: Anne Linsuri (julkaisu kirjoittajan luvalla)

Agility on liikunnallinen ja urheilullinen kilpailulaji, jossa koirakolta vaaditaan taitoa, nopeutta ja hyvää yhteistoimintaa.

Tarkoituksena on, että koirakko suorittaa kilpailuradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Parhaimmillaan kilpailusuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä. Agilitykilpailun tarkoituksena on selvittää keskenään kilpailevien koirakoiden välinen paremmuus.

Lajin nimi tulee suoraan englannin kielen sanasta agility, ”ketteryys”.

Esteitä ovat tavallinen hyppyeste, okseri, pituus, muuri, putki, pussi, pöytä, rengas, A-este, puomi, keinu ja pujottelu. Radalla on 15-20 estettä ja sen pituus on 100-200 m. Lajissa kilpaillaan kolmessa säkäluokassa, mini, medi ja maksi. Makseja ovat 43 cm tai korkeammat koirat, joten colliet kilpailevat maksiluokassa. Agilityssa on sekä agilityratoja että hyppyratoja. Jälkimmäisellä ei ole kontaktiesteitä (A, puomi, keinu) eikä pöytää.

Tasoluokkia on kolme. Koira aloittaa 1-luokassa, josta nousee 2-luokkaan kolmen virheettömän ihanneajassa suoritetun radan jälkeen. Kakkosluokassa koiran tulos on ns. luokanvaihtoon oikeuttava, mikäli koirakon rata on virheetön, alle ihanneajan ja lisäksi koira sijoittuu riittävän hyvin (riippuu osallistujamäärästä, kuinka monelle merkintä annetaan). Kolmen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen jälkeen koira siirtyy agilityn ylimpään 3-luokkaan.

Koira valioituu agilityssa erikseen sekä agility- että hyppyradoilta. Koira saa Suomen agilityvalion tai hyppyvalion arvon, kun sillä on agility/hyppykilpailujen korkeimmassa tasoluokassa kolme sertifikaattia kolmelta eri agilitytuomarilta. Ensimmäisen ja viimeisen sertifikaatin välillä tulee olla vähintään yksi (1) vuosi ja yksi (1) päivä. Lisäksi koiran tulee olla palkittu näyttelyssä vähintään arvosanalla ”hyvä” aikaisintaan 15 kuukauden ikäisenä.

Hieman historiaa

Agility on koiraharrastuslajina suhteellisen nuori. Sen historia ulottuu 1970-luvun Englantiin, jossa sen kehittivät John Varley, Peter Meanwell ja Peter Lewis esteratsastuksen pohjalta näytöslajiksi. Agility nähtiin ensi kertaa kuuluisassa Cruftsin koiranäyttelyssä vuonna 1978, ja muutamassa vuodessa laji levisi ympäri Britteinsaarta.

Suomeen laji saapui vuonna 1986, jolloin se esitettiin näytöksenä Helsingin Messukeskuksen koiranäyttelyssä. Ensimmäiset viralliset yksilökilpailut pidettiin vuonna 1989. Lajin suosio on kasvanut huimasti vuosi vuodelta. Vuosina 2000 ja 2008 Suomessa on järjestetty agilityn MM-kilpailut.

Nykyään agility luokitellaan urheiluksi ja sitä varten on perustettu oma lajiliitto, Suomen Agilityliitto ry.

Colliet ja kilpailutoiminta

Vaikka pitkäkarvaiset colliet ovat rotuna suurempi, niin agilityssa harrastus menee molemmissa karvanpituuksissa suhteellisen tasan. Vuonna 2015 lajissa kilpaili 70 pitkäkarvaista ja 61 sileäkarvaista collieta.

Agilityvalioita on pitkäkarvaisissa collieissa (vuoden 2016 alussa) 18 kpl ja sileäkarvaisissa collieissa 9 kpl. Hyppyvalioita on pitkäkarvaisissa 1 ja sileäkarvaisissa 2.

Miksi agilitya?

Agility on yksi parhaista koiraharrastuslajeista. Se kehittää huomattavasti koiran ja ihmisen välistä yhteistyötä ja parantaa koiran tottelevaisuutta. Pääsääntöisesti koirat myös rakastavat lajia ja syttyvät täysillä agilityradalle päästessään.

Collie on työkoira ja kaipaa muutakin tekemistä kuin lenkkeilyä ja sohvalla makaamista. Agility on lajina erittäin haastava niin koiralle kuin ohjaajallekin ja siinä voi aina oppia uutta. Koirakko ei siis ole koskaan valmis.

Collien vahvuudet ja heikkoudet agilityssa

Collie on paimenkoirana miellyttämishaluinen rotu, joten sen kouluttaminen on suhteellisen helppoa. Colliet ovat ketteriä kääntymään ja keskikokoisena rotuna erittäin sopivia agilityyn, erityisesti nartut. Colliet ovat useimmiten myös hyppyvarmoja ts. rimojen pudottelua esiintyy suhteellisen vähän ja nekin vähät tippuvat rimat ovat yleensä ohjaajan epäselvän ohjauksen ansiota.

Collieissa on hyvin erityyppisiä yksilöitä ja se vaikuttaa selkeästi agilityn harrastamiseen. Osa collieista on erittäin nopeita ja toiset taas suhteellisen rauhallisia ratasuorituksessaan. Monilla vauhti kyllä kasvaa sitä mukaa, kun koira oppii lajia, mutta perusnopeus lienee saatu jo syntyessä.

Osa koirista kestää myös runsaasti toistoja, toisille harjoittelu pitää suunnitella riittävän vaihtelevasti. Ahnetta ja hyvän taistelutahdon omaavaa collieta on helpompi kouluttaa, sillä sen palkkaaminen on huomattavasti helpompaa.

Varsinkin aloittelevilla koirakoilla on usein ongelmana collien riippuvuus ohjaajasta. Ts. collie pyrkii pysymään hyvin lähellä ohjaajaa tai esim. kääntää päätään katsoakseen, mitä pitäisi tehdä ja tällöin ovat virheet radalla mahdollisia. Collieille olisi siis erittäin tärkeää opettaa irtoavuutta ohjaajasta jo varhaisessa vaiheessa.

Colliet ovat muutenkin usein hyvin ohjaajaherkkiä. Ohjaajan tuleekin kiinnittää huomiota omaan ohjaukseensa, selkeisiin käsiin, rintamasuuntaan jne.

Hyvä agilitycollie

Hyvä agilitycollie on suhteellisen hyvän perusvauhdin omaava, ahne, taistelutahtoinen, vilkasluonteinen koira, jonka ohjaaja on valmis panostamaan itsensä koulutukseen. 

Koira oppii agilityn huomattavasti nopeammin kuin ohjaaja, joten laji vaatii ohjaajalta viitseliäisyyttä ja sitkeyttä.

Agilitya voi harrastaa kaikenlaisten collieiden kanssa. Jokaisen yksilön kanssa vain harrastuksen tavoitteet asetetaan koiran ominaisuuksien mukaan. Osa koirakoista voi iloisesti harrastaa koskaan kilpailematta ja toiset voivat asettaa tavoitteet korkeallekin. Agilityssa pääasia on kuitenkin hauskan pitäminen koiran kanssa.