Pelastuskoiratoiminta

Kirjoittaja: Anni Malkamäki, julkaisu kirjoittajan luvalla

Pelastuskoirien koulutus ja historia alkaa 1800-luvulta. Munkit kouluttivat bernhardinkoiria etsimään lumivyöryjen alle joutuneita ihmisiä. Ensimmäisessä maailmansodassa koiria hyödynnettiin haavoittuneiden etsimisessä maastosta. Nykypäivänä pelastuskoirat ovat osa Vapaaehtoista pelastuspalvelua (VAPEPA), jonka katto-organisaatio on Suomen Punainen Risti. Koulutettuja koiria käytetään kadonneiden henkilöiden etsinnöissä niiden nopeuden vuoksi. On mm. arvioitu, että yksi koirapartio vastaa 50 ketjuna etsivän ihmisen työpanosta.

Koulutettu pelastuskoira osallistuu pelastusetsintöihin koulutetun ohjaajansa kanssa. Koiran rodulla tai roduttomuudella ei ole väliä. Suomen palveluskoiraliitto ja Suomen pelastuskoiraliitto järjestävät pelastuskoirakokeita. Koiran ohjaajan tulee kouluttautua etsintä-, ensiapu-, suunnistus- ja viestintätaitoiseksi. Vuodesta 2014 lähtien pelastuskoirakoille astuu voimaan uusi koemuoto VIRTA, eli viranomaistesti, joka simuloi jo olemassa olevia koemuotoja paremmin todellista etsintätilannetta.

Pelastuskoiria koulutetaan eri lajeihin: jälki, haku, raunio, laviini ja ID-jälki. Jotta koira voi olla osa hälytysryhmää, sen tulee suorittaa hyväksytysti kokeet yhdessä päälajissa. Koiran koulutus ei kuitenkaan pääty hälytyskelpoisuuden saavuttamiseen vaan koirakko voi kehittää taitojaan edelleen harjoittelemalla etsintää erilaisissa paikoissa, kuten vaikkapa rakennuksissa ja kouluttamalla koiraa myös toiseen lajiin. Koiran tulee myös säilyttää saavutettu koulutustaso voidakseen osallistua etsintöihin. Koulutustaso testataan joka toinen vuosi uusimalla etsintälajin koe.

Henkilöetsinnässä koira käyttää ilmavainua ja voi ilmaista löytämänsä henkilön haukkumalla, tuomalla kaulassaan roikkuvan rullan ohjaajalleen tai käyttämällä kertovaa ilmaisua. Kertovassa ilmaisussa hyödynnetään jotain koiran luontaista tapaa toimia koiran halutessaan viestittää ohjaajalleen löydöstä. Rauniokoira etsii ihmisiä sortuneista rakennuksista ja pystyy liikkumaan vaikeilla ja liikkuvilla alustoilla sekä ilmaisee henkilöt raunion alta. Laviinikoira etsii kadonneita lumen alta. Jälkikoira hyödyntää maavainua ja kulkee hajuaistinsa avulla ihmisen kulkemaa reittiä, josta on jäänyt haju maastoon. Olosuhteista riippuen haju voi säilyä maastossa muutamasta tunnista useampaan vuorokauteen. Niin jälki- kuin hakutyöskentelyssä koirat opetetaan reagoimaan minkä tahansa ihmisen hajuun. Sen ei tarvitse etukäteen saada haistaa jotain etsittävän esinettä vaan haistaessaan kenen tahansa ihmisen hajua, se reagoi siihen. Tämä on yleisin tapa kouluttaa pelastuskoiria. Poikkeuksena ovat ID-jälkikoirat jotka koulutetaan etsimään tietyn ihmisen hajua ja koira saa haistaa hlön omistamaa esinettä. Koulutettu koira pystyy silloin etsimään tiettyä henkilöä ruuhkaisiltakin alueilta ja seuraaman tietyn hlön hajua.

Koekäynnit

Viimeisen 5 vuoden (2009-2013) aikana 4 sileäkarvaista collieta ja 1 pitkäkarvainen collie on hyväksytysti suorittanut palveluskoiraliiton alaisia pelastuskoirakokeita jäjellä, haussa tai raunioilla. Vuonna 2014 spkl:n kokeissa yksi koira saavutti tuloksen haku- ja rauniokokeesta ja speklin hakukokeita suoritti hyväksytysti 3 pk ja 5 sk collieta. Pelastuskoiraliiton kokeita taas on hyväksytysti suorittanut viimeisen 5 vuoden aikana hakukokeissa 3 pitkäkarvaista ja 2 sileäkarvaista collieta. Yhdellä sileäkarvaisella colliella on suoritettu pelastuskoiraliiton jälkikokeita ja 4 pk collieta ja 2 sk collieta suorittanut hyväksytysti rauniokokeita. Näistä koirista on useampi suorittanut useamman lajin kokeita, eli sama koira voi näkyä näissä luvuissa useamman kerran.

Koiran koetasolle kouluttaminen vie aikaa vähintään kaksi vuotta. Tulevaisuuden toivot ovat siis luonnollisesti näiden lukujen ulkopuolella.