Jalostuskoiran sekä kasvattajan vaatimukset, uroksen omistajan velvollisuudet

Rotujärjestö on jalostuksen tavoiteohjelmassaan (JTO) asettanut jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset, hyvän kasvattajan vaatimukset ja uroksen omistajan velvollisuudet seuraavasti:

Jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset:

  • Jalostukseen käytetyn yksilön tulisi olla rodun keskitasoa parempi halutuissa ominaisuuksissa perinnöllisen edistymisen saavuttamiseksi.
  • Jalostukseen käytettävällä koiralla on hyvä hermorakenne ja rodunomainen toimintakyky.
  • Se ei ole luonteeltaan aggressiivinen.
  • Se on mielellään luonnetestattu tai sillä on tulos palveluskoirakokeesta.
  • Se on terve ja hyväkuntoinen.
  • Sillä on kestävä käyttökoiran rakenne.
  • Sillä on kyky käyttää ravinto tehokkaasti hyväkseen.
  • Jalostukseen käytettävän koiran suositellaan olevan iältään vähintään 2-vuotias, jotta sen ja sen lähisukulaisten ominaisuuksista saadaan mahdollisimman varmaa tietoa jalostusta varten.
  • Sen on palkinnut näyttelyissä kaksi eri tuomaria vähintään laatupalkinnolla EH.
  • Se on lonkka- ja kyynärkuvattu ja täyttää näiltä osin PEVISAehdot.
  • Se on silmätarkastettu ja sillä ei ole vakavampaa CEA:n astetta kuin CRD.
  • Sen yleisterveys on hyvä eikä se sairasta mitään jatkuvaa lääkitystä tai hoitoa vaativaa sairautta.
  • Se kykenee lisääntymään luonnollisesti.
  • Nartun tulee pystyä hoitamaan pentunsa itse.

Hyvältä kasvattajalta vaaditaan:

  • Hän on rotujärjestön ja Suomen Kennelliiton jäsen.
  • Hän on allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja noudattaa sitä.
  • Hän on perehtynyt perinnöllisyyden perusteisiin.
  • Hän käyttää jalostukseen vain sellaista narttua, joka täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.
  • Hän varmistaa ennen astutusta, että myös uros täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.
  • Hän ei käytä yli 8-vuotiaista narttua enää jalostukseen.
  • Hän teettää nartulla korkeintaan neljä pentuetta sen elinikänä.
  • Hän poistaa nartun jalostuksesta, mikäli sen todetaan periyttävän jotakin virhettä tai sairautta erityisen runsaasti.
  • Hän antaa pentujen mukana kirjalliset ruokinta- ja hoito-ohjeet.
  • Hän seuraa pentujen kehitystä ja tarvittaessa neuvoo ja opastaa omistajia.
  • Hän auttaa kasvattinsa uudelleensijoittamisessa, mikäli omistaja joutuu jostakin syystä luopumaan koirastaan.
  • Hän antaa terveystietoa omista koiristaan rotujärjestölle ja kehottaa omien kasvattiensa omistajia tuomaan julki mahdolliset sairaustapaukset.

Uroksen omistajan velvollisuudet:

  • Hän käyttää urosta jalostukseen vain, mikäli se täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.
  • Hän varmistaa, että myös astutettava narttu täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset.
  • Hän varmistaa, että nartun omistaja on perehtynyt näihin jalostusohjeisiin ja toimii niiden mukaisesti.
  • Hän huolehtii, että uroksen jälkeläismäärä ei ylitä viittä prosenttia sukupolven eli neljän edellisen vuoden aikana rekisteröidyistä pennuista. Tämä määrä laskettuna vuosien 2009-2012 rekisteröinneistä (2633 pentua) on 131 jälkeläistä.
  • Hän ilmoittaa rotujärjestön jalostustoimikunnalle, mikäli kuulee tai havaitsee uroksensa jälkeläisissä olevan jalostusmielessä huomioitavaa ja epätavallista.
  • Hän poistaa uroksensa jalostuksesta, jos sen todetaan periyttävän jotakin virhettä tai sairautta erityisen runsaasti.
  • Jos uros todetaan täysin siitoskyvyttömäksi, hän on velvollinen palauttamaan astutusmaksun niille nartun omistajille, joiden nartut ovat siitoskyvyttömyyden takia jääneet tyhjäksi.
  • Uroksen omistaja luovuttaa astutustodistuksen tarvittavilta osilta kokonaan täytettynä.



Lisäksi Kennelliiton vaatimukset ja suositukset:

  • Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan lähisukulaisyhdistelmiä, kuten isä/emä x jälkeläine tai täyssisaparitus (ss% 25) ei tule tehdä. (Tällaisista yhdistelmistä syntyviä pentuja voidaan rekisteröidä ainoastaan EJ-rekisteriin).
  • Muita lähisukulaisyhdistelmiä, kuten isoisä/isoemä x jälkeläinen (ss% 12,5), puolisisarukset (ss% 12,5) sekä täti/eno x jälkeläinen (ss% 12,5) ei suositella.
  • Ohjeena suositellaan yhdistelmiä, joissa yksittäinen koira ei ensimmäisen kolmen polven sukutaulussa esiinny useammin kuin kerran, jolloin sukukatokerroin on 1.0 (100 % sukutaulusta eri koiria), ja joissa neljän polven sukukatokerroin on yli 0.90 (90 % sukutaulusta eri koiria).