Ruokatorven laajentuma (Megaesophagus)

Jalostustoimikunnan tietoon ja jäsenistölle tiedotettavaksi on kasvattajan toimesta ilmoitettu sileäkarvaisen collien pentue, jossa useammalla pennulla on todettu synnynnäinen, perinnölliseksi oletettu ruokatorven laajentuma. Osa pentueen sairaiksi todetuista yksilöistä on ollut oireettomia. Pentueen lähisukulaisista ainakin kahdella on ilmoitettu olleen vastaavia oireita pentuaikana. Aikaisemmin jalostustoimikunnan tietoon tulleet ruokatorven laajentumaan sairastuneet yksilöt pitkä- ja sileäkarvaisissa collieissa ovat olleet yksittäistapauksia.

Ruokatorven laajentuma ilmenee pennuilla tyypillisesti niiden alkaessa syödä kiinteää ruokaa noin 3-4 viikon ikäisenä. Ruokatorven laajentumaa voi ilmetä myös vanhemmilla koirilla toissijaisena oireena. Ruokatorven laajentuma diagnosoidaan varjoainekuvauksella.

Ruokatorven laajentuma johtuu tyypillisesti pennun ruokatorven lihasten puutteellisesta kyvystä supistua ja siten ohjata ravinto eteenpäin mahalaukkuun. Ruokaa kerääntyy velton ruokatorven alaosaan aiheuttaen sen pussimaisen laajenemisen. Tällainen pentu tyypillisesti ”pulauttelee” ruokaa pian syömisen jälkeen, erityisesti painaessaan päätään alaspäin ja liikkuessaan. Kyse ei ole varsinaisesti oksentamisesta, sillä ylös tuleva ruoka ei ole kulkeutunut lainkaan vatsaan asti. Tällaiset koirat saavat myös herkästi ruokaa hengitysteihinsä, ja tästä aiheutuu nopeasti hengenvaarallinen keuhkokuume. Vakavasti oireilevat pennut laihtuvat ja niiden kasvu pysähtyy. Tällaiset pennut suositellaan kirjallisuudessa lopettamaan. Lievemmin oireilevia koiria voidaan auttaa ruokkimalla niitä pystyasennossa pää ja etuosa kohotettuna. Joiltakin lievästi pentuaikana oireilevilta koirilta oireet kasvun myötä häviävät ja koira voi aikuisena viettää täysin terveen elämän. Oletetaan, että tällaisilla yksilöillä ruokatorven lihaksistoon vaikuttavan hermoston kehitys on viivästynyt.

Ruokatorven laajentuman perinnöllisyydestä on löydetty näyttöä useista eri roduista, mutta tarkkaa periytymistapaa ei tunneta. Kyse on mahdollisesti usean resessiivisen geenin yhteisvaikutuksesta.

Jalostustoimikunta suosittelee, että mikäli pentueessa jollakin pennulla epäillään ruokatorven laajentumaa, koko pentue tutkittaisiin varjoainekuvauksella sen selvittämiseksi, miten laajasta ongelmasta on kysymys. Hyvin lievästi oireilevilla tai oireettomilla koirilla saattaa olla piilevänä sairauteen viittaavia muutoksia, ja niiden tunnistaminen olisi tärkeää sairauden leviämisen ehkäisemiseksi. Koiria, jotka ovat pentuaikana oireilleet ja/tai todettu sairaiksi varjoainekuvauksella, ei tulisi käyttää jalostukseen. Jalostustoimikunta toivoo saavansa tietoa mikäli ongelmaa esiintyy roduissamme jatkossa.

Haluamme korostaa sekä kasvattajille että jalostusurosten omistajille avoimen ja oma-aloitteisen tiedonjaon tärkeyttä PEVISA:n ulkopuolisten sairauksien vastustamisessa. Jokaisen koiraansa jalostukseen käyttävän tai tarjoavan velvollisuus on selvittää mahdollisimman tarkoin koiransa sukuun sisältyvät perinnölliset riskit ja kertoa niistä.

Jalostustoimikunta (CS 2017)