Uutiset

Soni vesipelastuskokeisiin ensimmäisenä colliena Suomessa

  • 20.08.2018
  • Julkaisija : Kirsi Leppälammi
  • Kuvaaja : Taina Laakso
  • Kommentit: 0

Kahdeksanvuotias pitkäkarvainen collieuros JK1 Paim1 TK1 Friby´n Vem Är Den Bästa "Soni" läpäisi vesipelastuskokeen (vepe) soveltuvuuskokeen (sove) Lopella sunnuntaina 19. elokuuta. Pisteitä kertyi 94, kun 100 on maksimi. Sonin omistaa ja sitä ohjaa Birgit Halkio Hämeenlinnasta.

”Sain tiedon peruutuspaikasta myöhään lauantai-iltana eli muutama tunti sen jälkeen, kun olimme tulleet kotiin collieiden pk-mestiksistä. Mietin, voinko lähteä, mutta lyhyt matka ja erinomainen avustaja omasta treeniryhmästä saivat tarttumaan paikkaan. Päätös oli hyvä, sillä olimme pitäneet vepe-leirin juuri tässä koerannassa”, Birgit kertoo.

Vepessä on jokaisessa luokassa neljä liikettä ja kustakin saa enimmillään 25 pistettä. Sove on landseereita ja newfoundlandinkoiria lukuun ottamatta pakollinen muille roduille ennen alokasluokkaan pääsyä. Alin hyväksytty pisteraja on 65, mutta vaatimustaso nousee nopeasti varsinaisissa kisaluokissa. Pisterajat ovat tiukat, ja käskyjen enimmäismäärä (ilman vähennyksiä) pienenee nopeasti. Voittajaluokassa koiran on toimittava jo hyvin itsenäisesti.

”Jos lähtee lajiin kisatavoitteilla, kannattaa alusta saakka miettiä ylimpien luokkien vaatimuksia. Esimerkiksi portti, jonka välistä koiran pitää tulla rantaan, pitäisi opettaa heti”, Birgit kertoo.

Soni on harrastanut vepeä jo useamman vuoden. ”Vepeen lähdin, koska Soni ui ja noutaa mielellään ja koska juuri uiminen on sille hyvää kuntoilua lonkkavian vuoksi. Kun Soni oli tästäkin lajista innoissaan, niin aloimme harjoitella liikkeitä koetavoittein.”

Viime syksynä koirakko osallistui Joensuussa soveen, mutta pisteet eivät vielä riittäneet. ”Saimme kannustusta hankkia varmuutta suorituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa samaa kuin muissa lajeissa: pitää käydä muun muassa eri paikoissa ja harjoitella eri sääoloissa.”

Iso onnenpotku oli muutto Hämeenlinnaan vuoden vaiheessa ja hellekesä. Kun Nurmeksessa veteen päästiin kesällä 2017 vasta juhannusviikolla, niin Hämeenlinnassa treenit alkoivat jo toukokuun alussa. Lämmin sää jatkui ja täysipainoisia harjoituksia oli läpi kesän kolmekin kertaa viikossa, useimmiten kerran viikossa. ”Kesän edetessä Soni meni monta loikkaa eteenpäin, lähdöt alkoivat olla varmoja ja hankala vienti sujua. Lajissa on monen monta pientä asiaa, mitkä voivat mennä pieleen. Vaikka liikkeitä on vähän, niin harjoiteltavaa on paljon”, Birgit kertoo.

Isoin asia oli kunnon kohentuminen huomattavan paljon verrattuna aiempiin vuosiin. ”Tämä alkoi näkyä tuolla täällä, esimerkiksi autoon hypyissä, tottisharjoituksissa ja pitkäkestoisessa metsäpaimennuksessa. Vepessä veneen haku varmistui. On selvää, että uinti on ja pysyy Sonin pääkuntoilumuotona kesät talvet. Selvää on myös, että kunto määrittää harjoitukset ja kisaamisen.”

Soni on ensimmäinen collie, joka on kisannut vesipelastuksessa. Tässäkin lajissa rotukirjo kasvaa koko ajan ja treeniryhmät ovat paikoin täynnä. Kokeisiin voi olla vaikea saada paikkaa loppukesästä. Soni on paikka kahteen kokeeseen syyskuun alussa. Jos se saa niistä ykköstulokset (vähintään 90 pistettä), niin ensi vuonna ainakin harjoitellaan avo-luokkaa.

”Toisinaan on ihmetelty, miten (pk) collie voi harrastaa vepeä tuollaisella turkilla. Sitten pitää vain selittää, että näillä sattuu olemaan tällainen säänkestävä turkki, joka ei ime vettä eikä päästä vettä läpi. Lopellakin näytin muutamalle, miten Sonin iho oli käytännössä kuiva selkäviivaa lukuun ottamatta”, Birgit sanoo.

Lähdöt ovat parantuneet vaihtelevien toistojen ansiosta. Useimmiten Soni säntää matkaan kunnon loikalla.

Kuvaaja: Taina Laakso