Satu Havukaisen esittely

Puheenjohtajan paikalta huutelen virallisissa asioissa, vastaten yhdistyksen ulkomaan suhteista ja osallistuen talousasioihin. Tämän lisäksi kaikkien muiden ärsytykseksi härpin siellä sun täällä, vähän joka asiassa päälaellaan heittelemässä ideoita, kyselemässä tai muuten vaan sörkkimässä. 

Sijoituspaikka on Kontiolahdella, pieni kylä siinä Joensuun kupeessa. 12 km Joensuun torille, 75 km Venäjälle. Kotona on pitkäkarvaisia. Kahdeksan, ikäjakaumalla 8 – 1,5 vuotta, joista kaksi tai kolme puhtaasti kotikoiria (yhdellä jopa ne pystyt korvatkin.) Loppujen kanssa käydään satunnaisesti näyttelyissä ja yritän kasvatella pentueitakin silloin tällöin. Mutta pääsääntöisesti koirat ovat kyllä ihan koti- ja seurakoiria (sohvakoiria, joille on hankittu isompi sohva että mahtuvat, ihmisille jäi seisomapaikat), joiden tehtävä on huolehtia meidän ulkoiluttamisesta. 

Lähtökohtaisesti en ole pätkääkään yhdistys-, yhteistyö-, toimikunta-, ryhmätyö- enkä muukaan kollektiivisuutta vaativan asian ihminen. Jotenkin vain välillä huomaan ryhtyneeni hommaan itse, kai siksi että kun itse tekee, saa sitä mitä sattuu tulemaan. 
Collieyhdistyksessä olen tehnyt lehteä päätoimittajana 6 vuotta, yhden juhlakirjan, muutaman näyttelyn sekä kaikkea muuta pientä. Välissä aina ollut sivummassa kritisoimassa asioita, isommallakin äänellä. 

Olen umpisarkastinen, provokatiivinen mikäli se tuottaa hyvää keskustelua tai saa ajattelemaan laajemmin ja diplomatian tasoni on usein pakkasella, ainoastaan sietokykyni venkoilua, vastuunpakoilua ja epätasa-arvoisuutta kohtaan on vielä pahemmin miinuksella. Oikean helmen ovat kyllä puheenjohtajaksi löytäneet... 

Minuun saa olla yhteydessä, en ole syönyt ketään ja pyrin ymmärtämään muidenkin näkökulmat ja –kannat vaikka ne saattaisivat erota vahvastikin omistani. 
Puhelimeen vastaan huonosti, johtuen työstä. Tekstarilla saa aina huomion jos puhua haluaa, soitan kyllä takaisin ja kaikki muut kanavat, myös etanaan sidotut kirjeet toimivat todella hyvin.