Esineruutu

PK-lajien kokeiden esineruutuosio suoritetaan maastossa, yleensä metsässä. 50mx50m kokoinen alue on merkitty ja tallattu (ihmiset ja häiriökoira kävelleet alueella edestakaisin) ja alueelle on jätetty neljä esinettä koiran löydettäväksi ja noudettavaksi. Etsittävät esineet voivat olla pehmeitä tai kovia, kuitenkin koiralle turvallisia ja mahdollisia löytää hajuaistin avulla; esimerkiksi lapsen kenkä ja nahkainen lompakko/kännykkäkotelo ovat tyypillisiä esineruudussa käytettäviä esineitä. Esineet eivät kokeessa saa olla niin pehmeitä, että ne hirveästi imisivät vettä tai koirien kuolaa itseensä. 

Kokeessa ohjaaja lähettää koiraa tämän ruudun yhdeltä 50m leveältä sivulta (= lähetyslinjalta) etsimään esineitä. Ohjaajan tulee pysyä koko suorituksen ajan tällä lähetyslinjalla eikä ohjaaja itse saa mennä tallatulle alueelle. Koiran tulee etsiä esineitä aktiivisesti, hajun saatuaan paikantaa esine ja tuoda se ohjaajalle ilman lisäkäskyjä. Ohjaaja saa kehua hillitysti koiraa nähdessään koiran ottavan esineen suuhunsa. 

Kaikissa luokissa etsintäaikaa on viisi minuuttia. 1-luokassa täysiin pisteisiin (30 pistettä) on mahdollista päästä kahdella löydetyllä esineellä, 2-luokassa kolmella ja 3-luokassa kaikilla neljällä esineellä. Lisäksi arvostellaan koiran ohjattavuutta ja motivaatiota. Koiran tulisi lähteä etsimään innokkaasti ja ohjaajan osoittamaan suuntaan, hajun saatuaan tarkentaa esineelle ja palauttaa esine innokkaasti ohjaajalle. Esineen saa luovuttaa ohjaajalle vapaamuotoisesti (istuen, seisten, edessä, sivulla).

Esineruudun harjoittelun voi aloittaa jo pienen pennun kanssa. Pennun ja aloittelevan aikuisenkin koiran kanssa voidaan harjoitella erikseen esineiden löytämistä ja erillisissä harjoituksissa tavaroiden tuomista ohjaajalle. Esineiden löytämistä voi harjoitella metsässä alkuun esimerkiksi siten, että ohjaaja tiputtaa pienelle metsäalueelle muutamia omia esineitään ja lähtee sen jälkeen koiran kanssa kulkemaan alueelle. Koiraa kehutaan ja palkataan esineiden huomaamisesta. Esineillä voidaan myös koirasta riippuen leikkiä niiden löytämisen jälkeen. Esineen löytymisen jälkeen ohjaaja ottaa sen taskuunsa ja jatketaan matkaa, ja kehutaan ja palkataan taas seuraavasta koiran huomaamasta esineestä.

Kun koira osaa reagoida esineisiin ja se osaa erikseen opetettuna tuoda tavaroita ohjaajalle, voidaan alkaa tekemään ns. esinejanoja. Koiran katsoessa tai koiran kanssa yhdessä kulkien viedään esine metsään, ensin vaikkapa kymmenen metrin päähän, palataan samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen ja lähetetään koira hakemaan esine. Hiljalleen etäisyyttä kasvatetaan ja voidaan tehdä useampi esinejanaharjoitus peräkkäin tai laittaa samalla esinejanalle kaksi esinettä ensimmäinen lähemmäs koiraa ja toinen kauemmas. Mukaan kannattaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa myös vieraita esineitä, eli sellaisia, jotka eivät haise koiran omalta ohjaajalta vaan joltakin koiralle vieraammalta ihmiseltä.

Kun harjoitukset tällaisilla suorilla janoilla onnistuvat, voidaan alkaa tekemään esineharjoituksia kapeilla kaistaleilla (tallataan metsään esimerkiksi 10m leveä, 50m syvä kaistale, johon esine tai useampi esine jätetään). Koira halutaan opettaa etenemään esineruudussa etsinnän tehokkuuden vuoksi mieluummin suoraviivaisesti lähetyspaikalta ruudun perälle asti kuin juoksennellen ruudussa sinne tänne, joten sen vuoksi harjoittelu kannattaa aloittaa janoilla ja kapeilla kaistaleilla ennen siirtymistä täysikokoiseen ruutuun. Haasteita esineruutuun saa laittamalla ruutuun pienempiä tai vähemmän hajua itseensä imeviä esineitä. Lisäksi täytyy muistaa harjoitella esineillä, jotka haisevat toisilta koirilta tai ovat toisten koirien kuolassa.

Teksti: Kiira Käyhkö, kuvat: Ilona Karjalainen, Kiira Käyhkö