Ilona Karjalaisen esittely

Sihteerin hommissa häärin puheenjohtajan oikeana ja vasempana kätenä, vähän myös kävelevänä muistikovalevynä joka jakaa yhdistyksen to do -listat sekä oudon huumorintajun pj:n kanssa. Käytännössä pestissäni vastaan siitä, että hallituksen kokousten esityslistat ovat asialliset ja itse kokouksissa kirjaan pöytäkirjoihin muistiin, mitä ollaan päätetty ja pohdittu. Allekirjoitan myös mm. puoltoja, päivitän nettisivuja ja sometilejä sekä neuvon alaosastojen toimihenkilöitä siinä, mitä ikinä he keksivät kysyäkään. Sanotaan, että tiedän vastauksen kaikkeen (poislukien raha-/talousasiat) ja jos en tiedä, selvitän tai etsin henkilön joka tietää. 

Asustelen Joensuussa, jonne päädyin biologian opintojeni perässä Keski-Suomesta seitsemisen vuotta sitten. Tämä onkin ollut oivallinen sijainti myös hallitustyöskentelyn sujuvuuden kannalta, kun liikkumistarve Kontiolahden suuntaan lisääntyi reilu vuosi sitten (käyn siellä kokoustamassa kuukausittain vaikka jotkut koirat joka kerralla yrittävätkin tukehduttaa minut sohvaan). 

Collietaipaleeni alkoi jo lapsuudenkodissa. Koiraharrastus- ja kilpailumaailmaan päädyin yläasteikäisenä parin muunrotuisen koiran kanssa, ja siinä sivussa myös yhdistystoiminnan luottamustehtäviin. Noina vuosina oma collie oli vasta haave, mutta rotu oli vienyt mennessään ja tuolloin kiertelinkin paljon näyttelyissä katsomassa koiria ja suunnilleen asuin vapaa-aikani kasvattajien kotisivuilla ja yhdistyksen vanhalla foorumilla. 

Joensuuhun muutettuani pääsin viimein toteuttamaan unelmani omasta colliesta, ja nyt niitä on jo kaksi: 6-vuotias trikkiuros ja 2-vuotias trikkinarttu. Harrastamme agilityä, tokoa ja palveluskoiralajeja ja kesäisin tykkäämme kadota vaihteleviksi ajoiksi Lappiin vaeltamaan. Silloin kun en ole treeneissä tai lenkillä koirien kanssa tai tekemässä yhdistysasioita, minut löytää todennäköisimmin afrobrasilialaisen taistelutanssilaji capoeiran harjoituksista. 

Olen liian kiltti, ylitunnollinen ja aivan todella huono sanomaan ei, minkä vuoksi puurran välillä sellaisiakin hommia jotka eivät välttämättä ole ehdottomasti juuri sihteerin tehtäviä; mutta kun itse niin nopsaan pari pikkujuttua tekee niin ovatpahan pois alta... Muun muassa tästä syystä pyrin toisaalta huolehtimaan etteivät yhdistysjutut muutu enää päivätyön ajankäyttöä edellyttäviksi. Siksi en ole välttämättä kovin nopea vastaamaan sähköposteihin, mutta vastauksen saa kyllä lopulta aina :)